Kummia ääniä

Eilinen päivä meni aikalailla samoissa merkeissä kun edellinen, tästälähtien tärkein kriteeri valitessa matkakohteen majoituspaikkaa on todella viihtyisät wc-tilat, tästä bungalowista nuo seinät on tulleet jo tympeän tutuiksi.

Onneksi länsisiiven ja eteläsiiven välinen siirtymä on pari metriä ? viidakosta vessaan ja takas.
Äänimaailma on käsittämättömän huikea, illalla ulkona kuuntelin viidakon luomia ääniä, ja aivan yhtäkkiä…selkeää riekon päkätystä ?. Olen hyväksynyt sen että iso hämähäkki asustaa saman katon alla, koska en sille uskalla tehdä mitään, olen vaan opetellut kuuntelemaan sen liikkeitä, sillä taitaa vähän nivelet naksua.
Husky jätti hetkeksi bungalowin alusen, ei ollut kauan tyhjänä, koppava musta kissa rynni omistajan elkein portaita ylös, ei halunnut uskoa todeksi että ajamme sen pois. Kolmannen häätökerran jälkeen taisi todeta että tuolla noidalla ei oikeasti ole luutaa mukana, ja häipyi.
Puolenyön aikaan alkoi kuulua kummallista töminää, tosi isosti, meri yritti hyppiä rannalle voimalla, kävi kunnon läikkä. Jossain vaiheessa alkoi taukoamaton jytinä, kunnon trooppinen myräkkä sai lisäsointuja kohtalaisesta vesisateesta. Viideltä aamulla heräsimme kamalaan pamaukseen, no sehän se vielä puuttuikin, ukkonen, aina sitä on tullut vähän ( tai vähän enemmänkin) pelättyä, mutta nyt tuntui hetken että mitään keinoa pelastautua moiselta ei ole. Parissa tunnissa kaikki oli ohi, maahan kertyneet järvet häipyivät hetkessä, poikkeavaa aamunäkymässä oli vain se, että putkimiehet olivat täystyöllistettyjä toimimattomien viemäreiden kanssa, ja mies joka on lakaissut hiekkaa päivät pitkät, sai selkeästi vapaapäivän, märkää hiekkaa on huono lakaista ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

84 − = 78