Jatkot päälle

Lampsimme ulos koneesta ja mietimme milloin mahtaa lähteä seuraava lento, päätimme jättää asioiden hoidon kenttähenkilökunnalle ja vain nautiskella, jep, hoitui, nuori mies tummassa puvussa odotteli meidän kahden nimikyltti kädessä, kun pysähdyimme ja kerroimme olevamme juuri nuo kaivatut henkilöt kuului ”please, follow me, and please RUN!” No mehän juoksimme, pujottelimme ihmisvirtojen lomitse ja kolmansien liukuhihnojen jälkeen kysyimme kuinka pitkälle, kaksi ja puoli kilometriä!!! ? Ehittiimpäs, mutta kyllä juostiinkin ?. Hiestä märkinä, bussilla kentän kauimmaiseen nurkkaan jossa odotti potkurikone, joka näytti siltä että ilmaanhan me ei kyllä nousta. Niin vaan noustiin, äänitehosteiden voimalla kai. Perillä hirveän kansainvälisellä Koh Samuin kentällä oli aika hengähtää, matkatavaroita odottaessa, jotka eivät sitten tulleetkaan, aika ymmärrettävää, me teimme estejuoksuennätyksiä ehtiäksemme, kukaan ei tietystikkään kiirehtinyt laukkuja perille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

50 − = 40